The Oklahoma Onion Burger
Joissakin paikoissa Amerikassa hampurilaiset otetaan vakavammin kuin muualla.
El Renossa, Oklahomassa, ne otetaan todella vakavasti.
Tämä pieni Oklahoma Cityn länsipuolella sijaitseva kaupunki on aivan historiallisen Route 66:n varrella ja tunnetaan erityisesti yhdestä asiasta: paistetusta sipuliburgerista. Se tunnetaan myös nimellä Oklahoma Smash Burger. Ja tehdään yksi asia selväksi: smash burgerit eivät ole mikään trendi. Tässä pikkukaupungissa on ravintoloita, joissa hampurilaisia on paistettu samalla tavalla jo yli sadan vuoden ajan.
Ja kuten moni muukin hieno amerikkalainen alueellinen ruoka, tämäkin syntyi siitä, että jonkun piti keksiä tapa saada pieni määrä ruokaa riittämään vähän pidemmälle.
Niukkoina vuosina naudanliha oli kallista ja sipuli halpaa. Niinpä kokit alkoivat kasata ohuiksi suikaloitua sipulia pienten naudanliha-annosten päälle ja painaa koko komeuden yhteen kuumalla paistotasolla.
Se sai burgerin näyttämään isommalta.
Ja samalla siitä tuli myös paremman makuinen.
Ongelma ratkaistu.
Tekniikka on kauniin yksinkertainen. Aloitat jauhelihapallosta, joka on suunnilleen jäätelöpallon kokoinen. Ja itse asiassa jäätelökauha on juuri se väline, jota diner-ravintoloissa ja drive-ineissä usein käytetään täydellisen pyöreän jauhelihapallon annosteluun.
Kuumenna paistotaso tai valurautapannu todella kuumaksi. Viipaloi sitten sipuli niin ohueksi kuin suinkin pystyt.
Ei ”melko ohueksi”.
Paperinohueksi.
Laita liha kuumalle paistotasolle. Mausta yksinkertaisesti suolalla ja pippurilla. Kasaa sitten sipulit päälle. Ja tarkoitan todella paljon sipulia. Enemmän kuin tuntuu järkevältä.
Juuri se on tarkoitus.
Sitten tulee se vaihe, josta burgeri on saanut lempinimensä: paina raskaalla lastalla liha ja sipulit yhdessä tiukasti paistotasoa vasten. Suora kosketus kuumaan pintaan muodostaa tumman ja rapean paistopinnan, joka tekee smash burgerista smash burgerin. Tavallinen paksuus on alle puoli senttimetriä.
Mutta sipulit tekevät tästä nimenomaan oklahomalaisen.
Ne kypsyvät suoraan lihan mukana. Osa karamellisoituu paistotasoa vasten. Osa höyrystyy. Osa muuttuu reunoilta tummaksi ja rapeaksi. Naudanrasva kulkee koko sotkun läpi.
Lopulta sipulit ja burgeri lakkaavat olemasta kaksi eri asiaa.
Juuri siihen pyritään.
Noin 90 sekunnin kuluttua, kun ensimmäiselle puolelle on muodostunut kunnollinen paistopinta, käännä koko pihvi niin, että sipulit osuvat paistotasoa vasten.
Lisää amerikkalaista juustoa, jos haluat.
Minä haluan.
Sitten tulee yksi suosikkikohdistani tässä vanhan diner-tyylin tekniikassa.
Laita sämpylän kansi suoraan burgerin päälle ja aseta sitten sämpylän pohja nurinpäin sen päälle. Kun burgeri kypsyy loppuun, lämpö, naudanrasva ja sipulihöyry pehmentävät sämpylöitä ja imeytyvät leipään.
Tällä pienellä yksityiskohdalla on merkitystä. Hyvät hampurilaiset syntyvät yleensä monesta pienestä yksityiskohdasta, joilla kaikilla on merkitystä.
El Renossa paikat kuten Sid’s Diner, Johnnie’s Grill ja Robert’s Grill pitävät tätä perinnettä edelleen elossa. Ne paistavat ohutta naudanlihaa ja sipulia yhdessä maustuneilla paistotasoilla aivan kuten sukupolvet oklahomalaisia burgerikokkeja ovat tehneet ennen heitä.
Kun burgeri nostetaan paistotasolta, siihen ei tarvita paljon.
Sinappia. Suolakurkkuja.
Siinäpä se.
Jos todella haluat parantaa tilannetta, siihen on yksi varma tapa.
Tee kaksi.
Pinoa ne päällekkäin.
Nyt sinulla on tupla Oklahoma Onion Burger.
Nämä eivät ole hienostuneita hampurilaisia.
Sipulit putoilevat ulos. Juusto valuu reunoilta. Rasvaa päätyy käsiin. Jotain päätyy todennäköisesti paidallesi.
Ei haittaa.
Hampurilaisen ei tarvitse olla kaunis.
Sen pitää olla hyvä.
Ja Oklahoma Onion Burger on todella, todella hyvä.
— William S.
